Kolumni

Elokuva osana kulttuurihistoriallista museonäyttelyä

Usein ajatellaan, että esine on kulttuurihistoriallisen museotoiminnan perusta. Nykyaikaiseen museosuunnitteluun perustuvissa näyttelyissä pääpainon tulisi kuitenkin olla enemmin niillä tarinoilla ja elämyksillä, joita museokävijälle voidaan – vaikkapa kokonaan ilman esineitäkin – tarjota. Elokuva, niin dokumenttielokuva, kuin fiktioelokuvakin, on tällaisten tarinoiden kertomiseen ja elämysten tarjoamiseen mitä sopivin väline.

Mikäli museonäyttely kuitenkin rakentuu nimenomaan esineiden ympärille, on tärkeää miettiä, miten nämä esineet saadaan puhumaan ihmisille. Esineiden käyttöä tai niiden historiaa jollain tavalla esittelevä dokumenttielokuva sopii tällaiseen tarkoitukseen mainiosti. Ja vaikka näitä esineiden käyttöä tai historiaa käsitteleviä elokuvia ei näytettäisikään varsinaiselle museokävijälle, voi niiden merkitys tietenkin olla suuri myös pelkästään museonäyttelyä suunnittelevalle tutkijalle ja sitä kautta niille tiedoille, jotka museokävijälle sitten lopullisessa näyttelyssä esineestä esitetään. Dokumenttielokuvan avulla on museonäyttelyssä mahdollista esitellä lisäksi muun muassa jonkin tietyn historiallisen henkilön persoonaa ja toimintaa. Elävän kuvan avulla museokävijän on mahdollista tutustua pelkkää kirjoitettua tekstiä tai esimerkiksi valokuvaa syvemmin niin näyttelyn esittelemän henkilön ilmeisiin ja eleisiin kuin mahdollisesti myös ääneen.

Erittäin suuri merkitys etenkin vanhemmilla dokumentti- ja lyhytelokuvilla on myös niiden kyvyssä kertoa, ei vain tiettyjen esineiden tai henkilöiden, vaan erityisesti erilaisten paikkojen historiasta. Esimerkiksi muuttuneesta Helsingin kaupunkikuvasta on vanhojen dokumentti- ja lyhytelokuvien avulla mahdollista saada ainutlaatuista, visuaalista tietoa kulttuurihistoriallisen näyttelyn pohjaksi tai museokävijälle esitettäväksi. Tällainen informaatio ei kuitenkaan yleensä itsessään ole ollut dokumentti- tai lyhytelokuvan aihe, vaan tarvittava tieto on piilossa jonkin muun elokuvassa esitetyn takana. Museoammattilaisen tehtävänä onkin siis löytää tällaista kulttuurihistoriallisesti tärkeää, elokuvan näennäisen pinnan alla olevaa tietoa ja tehdä se näkyväksi museokävijälle.

Haasteelliseksi vanhemman dokumentti- ja lyhytelokuvan hyödyntämisen museonäyttelyä suunniteltaessa voi tehdä lisäksi se, että tutkittava elokuvamateriaali on usein fragmentaarista. Museoammattilaisen velvollisuus onkin siksi dokumenttielokuvaa lähteenä tai materiaalina käytettäessä huomioida niin materiaalin sirpaleisuus, kuin tietysti myös se historiallinen ja yhteiskunnallinen konteksti, jossa kyseinen elokuva on syntynyt.

Keskeinen kysymys käytettäessä dokumenttielokuvaa kulttuurihistoriallisen museonäyttelyn osana liittyy myös dokumenttielokuvan niin sanottuun totuusarvoon. Jouko Aaltosen mukaan nykyään edes dokumenttifilmien autenttisuudella ei kuitenkaan enää ole niin suurta väliä, koska dokumenttielokuvan konstruoitu ja representoiva luonne ymmärretään jo laajalti. Dokumenttielokuvalla ei siis enää – edes osana museonäyttelykään – ole samanlaista visuaalisen todellisuuden todisteena olemisen vaatimusta kuin ennen, sillä autenttisuuden rinnalle on noussut dokumenttielokuvan assosioiva käyttö. Osana museonäyttelyäkin dokumenttielokuva voisi siis toimia, ei vain todisteena jostain tapahtuneesta, vaan mielellään myös esimerkiksi keskustelun ja mielikuvien herättäjänä tai intuitiivisena vuoropuheluna näyttelyn ja museovieraan välillä. Mielestäni dokumenttielokuva voikin parhaimmillaan olla tarinan kertomisvoimaltaan vähintään museoesineen kaltainen artefakti.

Vaikka dokumenttielokuvan merkitys ja käytettävyys kulttuurihistoriallisen museonäyttelyn materiaalina tai lähteenä on siis joksenkin kiistaton, voi myös fiktioelokuva toimia joko osana itse näyttelyä tai arvokkaana tutkimusmateriaalina näyttelyä suunniteltaessa. Silti varsinkin fiktioelokuvaa on toistaiseksi käytetty Suomessa melko vähän kulttuurihistoriallisten näyttelyiden osana. Toivottavaa tietenkin olisi, että myös fiktioelokuvaa voitaisiin jatkossa hyödyntää näyttelyissä entistä enemmän, ja etteivät esimerkiksi elokuvien tai niiden osien näyttelyssä esittämiseen tarvittavat laitehankinnat estyisi museoalan kiristyvien resurssien takia.

Myös fiktioelokuvan avulla on mahdollista tutustua esimerkiksi Helsingin kaupunkikuvaan, samoin kuin paneutua siihen, miten helsinkiläisille tärkeät paikat, kuten eri kaupunginosat omaleimaisine ympäristöineen ja historioineen voidaan konkretisoida näyttelykävijälle elokuvanäytteiden avulla. Fiktioelokuvakin voi hyvin toimia perinteisempien kulttuurihistoriallisten näyttelyiden elementtien, kuten esineiden, valokuvien ja näyttelytekstien rinnalla. Jo lyhyt katkelmakin tietystä fiktioelokuvasta voi tarjota kävijälle runsaasti informaatiota, samalla kun se kuitenkin jättää tilaa myös museokävijän mielikuvitukselle ja omille tulkinnoille.

Kulttuurihistoriallisen näyttelyn materiaalina tai lähteenä käytetyn elokuvan ei siis tarvitse välttämättä olla ”totuudellisempaa” dokumenttielokuvaa, vaan fiktioelokuva voi, vaikkakin samalla kertoen fiktiivisen tarinan fiktiivisine henkilöineen ja ehkä osittain myös fiktiivisine paikkoineen, toimia silti vähintään yhtä hyvin esimerkiksi kaupunkikuvassa ja -kulttuurissa tapahtuneiden muutosten kuvaajana. Kulttuurihistoriallisen museonäyttelyn vaikuttavuuden kannalta niin dokumentti- kuin fiktioelokuvan käyttöä voikin mielestäni perustella erityisesti elokuvan kyvyllä toimia eräänlaisena avoimena muistelualustana, joka herättää museokävijässä tunnistamisen kokemuksia, tunteita ja muistoja liittyen esimerkiksi niihin paikkoihin, joita näyttelyssä hyödynnetyissä elokuvissa esiintyy.

 
Sari Katainen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: