Kuukauden kolumni

CAFÉ NERVOSA

Pari kuukautta sitten vierailin Vancouverissa ja Seattlessa.
Lentomatkalla listasin mielessäni asioita, joista paikat ovat
itselleni tuttuja. Molempiin paikkoihin yhdistin ensimmäisenä
televisiosarjan: Vancouveriin Salaisten kansioiden maailman ja
Seattleen Frasierin. Paikan päällä Seattlessa etsin käsiini kahvilan,
joka oli toiminut käsikirjoittajille esikuvana sarjassa esiintyvälle
Café Nervosalle. Kahvilan sisustus ja värimaailma kieltämättä
muistuttivat sarjassa esiintyvää kahvilaa, mutta välitöntä draaman
tuntua ei ollut aistittavissa. Vain kaksi toisistaan etäällä olevaa
asiakasta syventyneenä omiin virtuaalisiin maailmoihinsa.

Vaikka kahvila siis fyysisenä tilana vastasi odotuksiani, ei se sitä
ollut samassa määrin eletyn tilakokemukseni tasolla. Poissa olivat
lähikuvat, nokkela dialogi ja taustanauru. Kuvaamani todellisen ja
fiktiivisen maailman kohtaaminen kertovat siitä, miten vahvasti
kaupungit ja paikat ovat mielentiloja. Nykyisessä medioituneessa
kulttuurissamme mielentilojemme inspirantteina toimivat hyvin
voimallisesti televisiosarjat ja elokuvat.

Manhattanilla reaalisen maiseman luentaani sekoittuu poikkeuksetta
aineksia lukuisista elokuvista: jotkut katunäkymät virittävät mielessä
Woody Allenin elokuvista tutun saksofonin saundin, jotkut toiset taas
”globaalia populaaria” symboliympäristöä väkivaltaisesti kohtelevien
katastrofielokuvien räiskeen. Wienissä olen kuvitellut tavoittaneeni
paikan, jossa Orson Welles katosi viemäreihin. Olen myös varma, että
Sheffieldissä otetaan housut pois, kun taas Edinburghissa bongataan
junia.

Paikkamielikuvien dramaturgisista vaikutuksista tietoinen Alfred
Hitchcock sijoitteli elokuviensa loppukohtauksia tunnettuihin
paikkoihin, kuten Vapaudenpatsaalle, Mount Rushmorelle ja Royal Albert Halliin. Bond-leffoissa tehdään maapallon eri kulmia tutuksi
sellaisella intensiteetillä, että voisi kuvitella kuvauspaikkojen
valinnassa olleen mukana eri alueiden matkailun edistämiskeskukset.
Nicole Kidmanin ja Hugh Jackmanin tähdittämää  elokuvaa Australia
tuskin tehtiin pelkästään elokuvataiteellisista syistä

Kerrotut esimerkit pakottavat ajattelemaan audiovisuaalisen median,
kaupunkitilan ja yleisönä tai katsoja olemisen monimutkaisia suhteita.
Aihepiiriä ei nähdäkseni ole Suomessa käsitelty varsinkaan
poikkitieteellisistä näkökulmista. Amerikan maantieteen päivillä
Seattlessa ”mediamaantieteen” työryhmässä tähänkin aihekokonaisuuteen tehtiin erinäisiä avauksia ja reunamerkintöjä. Kiinnostavaa olisi vaikkapa pohtia sitä, millä tavoin elokuvien ja televisiosarjojen tekijät vaikuttaessaan mielentiloihimme toimivat jokapäiväisten sosiaalisten tilojemme koreografeina. ”Café Nervosan” paikan tuntu oli itselleni jo etukäteen koreografisoitu ennen kuin astuin ovesta sisään – Frasierien, Nilesin, Martinin, Daphnen, Rozin (ja Eddien) seuraan. A latte with a whisper of cinnamon, please.

Sami Kolamo

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: